Lähihoitajaksi Piippolassa!

Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistolla alkoi vuoden alussa Oulaisten ammattiopiston sosiaali- ja terveysalan yksikön järjestämänä lähihoitajakoulutus. Koulutus on aikuiskoulutusta ja antaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon. Koulutus on suuntautunut kuntoutuspainotteiseen vanhustyöhön.

Kuva: Imagokuva

Aiemmin Oulainen on järjestänyt lähihoitajakoulutusta myös Raahessa ja Kalajoella, joten etäpisteessä koulutuksen antamisesta oli jo kokemusta. Piippola koulutuksen järjestämispaikkana oli luonteva, sillä Siikalatvan alueelta oli lähihoitajakoulutukseen tulijoita. Koulutus haluttiin viedä lähelle opiskelijoita. Hoitoala on sekä valtakunnallisesti, että alueellisesti hyvin työllistävä ala, joten tarvetta alan koulutukselle on myös työelämän näkökulmasta.

Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistolla oli tarjota tilat opetuksen järjestämiselle. Kun molemmat opistot kuuluvat Jokilaaksojen koulutuskuntayhtymä JEDU:un, on opetusjärjestelytkin yhteisten atk-järjestelmien myötä vaivaton toteuttaa. Hoitotyön harjoitustunnit opiskelijat käyvät Oulaisissa, jossa on hoitotyön opiskelemiseen tarvittavat erityiset tilat ja laitteet. Piippola pystyi tarjoamaan myös muutamia opettajia lähihoitajien koulutukseen, mutta pääsääntöisesti opetusta antavat viisi – kuusi Oulaisten opettajaa.

Lähihoitajaopiskelijat Anna-Liisa Pitkäaho-Pussilan johdolla äidinkielen opissa

Kahdeksantoistahenkisen naisvaltaisen ryhmän opiskelijat tulevat monenlaisista koulutustaustoista. Monella on jo osaamista ja kokemusta sosiaali- ja hoitoalalta, mikä lyhentää ennakoitua kahden vuoden opiskeluaikaa. Esimerkiksi Leskelän kylältä Piippolaan kulkeva lähihoitajaopiskelijalla Päivi Nikumatti kertoo olleensa aiemmin työssä päiväkodissa ja koulussa. Hänellä on myös lasten ja nuorten erityisohjaajan tutkinto (LANU), josta voidaan tehdä osaamisen tunnustamista tulevaan tutkintoon.

Ryhmänohjaaja Laura Mettovaara kehuu alkanutta ryhmää motivoituneeksi ja vuorovaikutteiseksi. Päivi ja samassa ryhmässä opiskeleva Heidi Kansanaho yhtyvät kehuihin. 18 henkisessä ryhmässä on monen ikäisiä opiskelijoita hyvin monipuolisista taustoista. Heidikin hyppäsi hoitoalan opintoihin suurtalouskokin ja lypsykarjatilallisen taustalla. Päivi ja Heidi pitävät ryhmässä olevaa erilaisuutta isona rikkautena ja etuna opinnoissa. Naiset kertovat olevansa myös hyvin tyytyväisiä Piippolan opiston tiloihin ja maukkaaseen ruokaan.

Teksti ja alempi kuva: Elisa Vääräniemi

Haastateltavat: ryhmänohjaaja Laura Mettovaara, opiskelijat Päivi Nikumatti ja Heidi Kansanaho

Intarsiaa

Työtoiminnanohjaaja 14 monimuotoryhmä tutustui kurssillamme intarsian saloihin.
Intarsia eli kuvioviilutus on vanha tekniikka jonka juuret on Kiinassa, Japanissa ja Intiassa. Siinä valmistetaan ohutviilutekniikalla erilaisia kuvioita huonekaluihin, tauluihin ja sisustuspintoihin. Töissä käytettävien puulajien avulla on tekijän mahdollista sommitella ja valita kuvioon parhaiten soveltuvat viilut.

Kurssilla tehtiin harjoitustyö jossa tutustuttiin eri viilujen ominaisuuksiin ja harjoiteltiin tekniikkaa. Lisäksi valmistettiin puurasia, jonka kannessa on intarsialla toteutettu kuvio.

Teksti ja kuvat: Sisko Sillanpää

Kuvien tuotteet: Kukkarasia - Jaana Kallinen, Laivarasia - Sanna Kyösti

Käsi- ja taideteollisuusalan verkostopäivä Kalajoella 3.12.2015

Kylpylähotelli Sanin Maininkisaliin olivat tervetulleita kaikki asiasta kiinnostuneet, mutta erityisesti mukaan oli toivottu väkeä käta-alan koulutuksen piiristä ja yritysmaailmasta sekä käsi- ja taideteollisuusliiton henkilökuntaa.

Päivän puheenvuorot ja teemat olivat seuraavat

• Mitä tulevaisuuden haasteita käta-alalla on?
• Miten vastaamme haasteisiin/kuinka olemme vastanneet haasteisiin? 
• Miten voisimme tehdä entistä enemmän yhteistyötä, kehittää alaa yhdessä ja kirkastaa alan imagoa?

Koulutuskuntayhtymän johtaja toivotti meidät tervetulleiksi pohtimaan, mitä on tulevaisuuden työelämä alueellamme ja mitkä ovat alueelliset mahdollisuudet ja vaatimukset sekä miten koulutuksella vastataan vaatimuksiin.

Opetushallituksen terveiset kiteytettyinä

• keskittyminen laatuun
• verkostoituminen muiden alojen kanssa (hyvinvointi, matkailu, kaupan ala)
• uudet, pedagogiset menetelmät

ja näillä keinoilla selkeänä tavoitteena työllistyminen.

Opetushallitus myös haastoi kentän väkeä yhteistyöhön koulutuksen rakenteiden uudistamisessa, päällekkäisyyksien poistamisessa ja ketteryyden lisäämisessä työelämän suuntaan. Myös opetussuunnitelma”kielen” ja käta-alan tutkintonimikkeen ajanmukaistaminen nostettiin esille – samalla esitettiin kutsu käta-alan kehittämispäiville Saloon 9.2.2016.

Lahden ammattikorkeakoulun TKI-johtajan ajatusten pohjalta vir- ja tt-ohjaajien toiminta voisi tulevaisuudessa olla ”muotoiltua hyvinvointia – taitamista tietämisen perustana”.

Kainuun ammattiopiston kulttuurialan opettajan kommenttipuheenvuorossa ”yritys muodostaa amiksen ytimen”, jossa olennaista on opiskelijan yrittäjämäisen asenteen omaksuminen sekä yhteistyötaitojen kehittäminen. Kun ydinajatuksena on aito kohtaaminen, opiskelijat ovat ”oikeissa töissä” ja opettajat antavat tilaa/mahdollisuuden oppimiseen ja ohjaavat tarpeen mukaan.

Taito Keski-Suomi ry:n toiminnanjohtaja määritteli osaamista ohjaajana seuraavasti:

”Ohjaajan tärkein ominaisuus on osata iloita ohjattavansa tekemisestä/onnistumisesta (kuin omastaan).”

Nuoret yrittäjät käsittelivät puheenvuoroissaan materiaalien, muotoilun ja käsityön laadun merkitystä sekä verkostoitumisen tärkeyttä. He pitivät tärkeänä rohkeutta ”elää unelmaansa”, sinnikkyyttä ja luottamusta omaan osaamiseen. He myös heittivät haasteen eri alojen järjestöille suomalaisen muotoilun ja käsityön arvostamiseen huomionosoitusten ja palkintojen hankinnassa.

Käta-alan koulutuksen merkitystä ja tehtävää yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja yksilön näkökulmasta pohti päätöspuheenvuorossaan Piippolan vs. rehtori Hannele Siekkinen. Uusia, raikkaita avauksia kaivataan koulutuksessakin, jotta perinne eläisi ajassa ajanmukaisena.

Meidän vir-ohjaajaopiskelijoiden tehtävänä oli pitää keskustelun lomassa työpaja ”Pienesti, näppärästi ja sievästi”. Parhaimmillaan – ja tiiviimmillään – paja oli cocktailtilaisuus, jossa lasin sijasta pieni ompelutyö kädessä vaihdettiin ajatuksia.

Teksti: Katja Haaraniemi

Kuvat: Sinikka Ojala

Kierrätystekstiilin viimeisimmät vinkeet!

Piippolan opiston testiiliosastolla järjestettiin joulukuussa aikuisopiskelijoille suunnattu valinnaiskurssi, jossa oli aiheena kierrätys. Kurssilla valmistettiin vanhoista tekstiileistä, muovikasseista, vetoketjuista, tapeteista ja muusta ylijäämämateriaalista uusia tuotteita. Tässäpä kuvin muutamia kierrätys- ja tekniiikkavinkkejä!

Näissä kehyskukkaroissa on käytetty kierrätyskankaita. Kankaita voi somistaa esim. konekirjonnalla (toinen vasemmalla) ja kankaanpainannalla (toinen oikeala).

Tässä työssä on käytetty vapaata konekirjontaa.

Ylijäämäkangasta voi ommella kulhon. Kangassui-
kaleita kiedotaan esim. moppilangan ympärille ja
ommellaan edelliseen kerrokseen kiinni siksak-
ompeleella 

Kulhon muoto syntyy vähitellen spiraalin
kasvaessa ompelun myötä.

Muovin sulatustekniikka on nyt trendikäs. Silitysraudan avulla
voi silittää yheen erilaisia muoveja kuten jätesäkkejä, pakkaus-
muoveja ja kaupan ostoskasseja. Leivinpaperien välissä silittäen
saadaan aikaan materiaalia, jota voi leikata ja ommella kuten kangasta.

Muovista voi ommella vaikka penaaleja tai toalettipussukoita.

Teksti: Anne Ålander ja Elisa Vääräniemi

Kuvat: Anne Ålander

Valoa tunnelin päässä - Expectations

Ei ole kauaa siitä, kun eräänä kauniina koulupäivänä tuli ilmoitus, että toinen Media15B:n lähettämistä teosehdotuksista Valoa Oulu! -tapahtumaan oli saanut hyväksynnän tapahtuman järjestäviltä tahoilta, ja että sitä varten värvättäisiin luokan toisen asteen opiskelijat yhteen tekemään taidetta. Tämä lyhyt kertomus on näistä rohkeista sieluista, joilla ei ollut aavistustakaan miten heidän edes kuuluisi alkaa tekemään.

Projekti alussa eteni hieman hitaamman puoleisesti, kun aloimme ensi töiksemme miettimään tekstipuolta, mitä kirjoittaa teoksesta kuvaukseksi, millä sanoilla ja kuinka pitkänlaisesti. Kauan siinä kesti ennen kuin saatiin jotakin kirjoitettua, aivan kuten tämän blogikirjoituksen kanssa. Sanoisin, että se oli pitkällisen mietinnän ja tarkan suunnittelun tulosta, mutta se olisi valhetta. Melko lailla siinä kohtaa kun tuli joltakin hyvä idea mikä kirjoittaa, se tuli kirjoitettua.

Hahmojen rakentamista

Hahmojen tekemisessäkin kesti aikansa, satunnaisten takapakkien johdosta. Alunperin kun olimme ajatelleet käyttävämme oliko se nyt styroksia vai mitä, niin sehän ammuttiin alas. Liian hankala työstää, hankala muotoilla. Siirryttyämme hetkeksi takaisin piirustuspöydän pariin(joka oli yksi pöydistä ruokalassa, ja suurin osa sen pöydän äärellä vietetyistä hetkistä sinä päivänä kului parin ryhmäläisen shakkipelin seuraamisessa ja muiden äänekkäässä kommentoinnissa peliliikkeistä), tulimme viimein lopulliseen päätökseen taas opettajilta tiedusteltuamme, että hahmot tulisivat olemaan kanaverkkorakenteisia, jotka sitten päällystettäisiin massalla ja maalattaisiin.

Allekirjoittanut löysi itsensä siinä osaa työtä sekä rakentajana, että mallina, kun tämä adonismainen olemus ikuistettiin kanaverkkoon ja runnottiin armottomasti vielä hieman sisäänpäin, kun artistinen visio hahmoista oli jotakin luurankohahmojen suuntaan. Ja olihan siinä tietysti vielä sekin, että ne penkit olisi hankittava. Ne onneksi saatiin nopeasti hankittua Piippolan kunnan varastolta, ja penkkien maalaus delegoitua SiRa14:n hommaksi, teokseen kuuluvan kyltin rakentamisen ohella. Ja hyväthän niistä tuli, kyllä. Paremmat ainakin mitä itse olisin saanut aikaan.

Tässä kohtaa projektia alkoi olemaan oleelliset jo kasassa, oli penkit, ja hahmot. Puuttui enää oleellisin, joka oli nimetä nämä meidän rakkaat lapsemme. Aapeli ja Benjamin tuli heidän nimikseen, johtuen allekirjoittaneen heikosta mielikuvituksesta. Kenelläkään ei kylläkään ollut mitään sanottavaa asiasta vastaan, joten nimet pysyivät, ja sanotaan, että sinä päivänä kaikilla tekijöillä hahmojen parissa kasvoi innostus työtä kohtaan vähintään kaksinkertaiseksi.

Innostus ei kestänyt kauaa, se varmaan alkui taittumaan sitä mukaa kun hahmojen massauksen aikana Benjamin, jonka ruumiin asennosta päätellen jo verkkovaiheessa näkyi, että hän oli heittänyt kaiken toivonsa menemään jo kauan sitten, alkoi ylimääräisen painon johdosta taipumaan entisestään taaksepäin. No, aloittelijoitahan me kaikki olimme tässä projektissa, ja sinisilmäisesti totesimme yhteen ääneen, että kyllä Benjaminin voi sitten massan kuivuttua hieman uudelleen muotoilla. Ei muuten voinut, ainakaan kuten me kuvittelimme.

Paljastui, että suunnitelmamme korjata Benjamin romahdustilastaan ei ottanut kaikkia asioita huomioon, kuten korjausmassan stabiiliuden luovan vaikutuksen heikkous ja kanaverkon leikkauksesta johtuva sisäisen rakenteen heikkous. Paljon sitä yritettiin tämän tajuttua korjata, kuumaliima oli mihin toivo laitettiin, ja se epäonnistui täydellisesti. Onneksi projektiin toi pelastusta kun eräs ryhmäläisistä tuli ehdottaneeksi, että Benjamin leikattaisiin kahtia ja hän sitten makaisi suruissaan penkin päällä, jalat niin lähellä mutta silti niin kaukana. Kaikkien mielestä se oli hieno idea, sekä helppo toteuttaa kun aikaa oli jäljellä vähän. Olihan projektissa myös edettävä, ja tämä ratkaisi ongelman kuinka Benjamin saataisiin näyttämään taas edustavalta. Aapeli onneksi ei koskaan ollut tällainen ongelmalapsi.

Kyltin maalausta UV-maalein

Mutta kaikki hyvä päättyy aikanaan, oli mitä mietin siinä kohtaa kun saapui se kohtalokas päivä. Se päivä, kun meillä oli tehtävänä maalata UV-kangasmaaleilla paitoihin pelottavat luurankokuvioinnit. Kyllä niitä paitoja maalattiin ja surkuteltiin omaa piirustustaitoa ryhmän taiteellisimpien henkilöiden paitoihin verratessa. Huvittavaa kyllä, niitä paitoja ei sitten oikeastaan ollenkaan tultu käytettyä kun alunperin oli suunnitelmissa, että teoksen ollessa Oulussa esillä, siellä olisi sitten pari ryhmän jäsentä per päivä paikalla nämä UV-valossa loistavat paidat päällään istumassa penkillä Aapelin ja Benjaminin kera. Ongelmaksi muodostui kylläkin se, että ne ajat kun paikalla oltaisi oltu oli aivan liian valoisaa, että UV-valo vaikutti ollenkaan, joten loppujen lopuksi ei siellä ketään käynyt maanantain parin jälkeen.

Ja nyt kun kirjoitan tätä blogikirjoitusta, Expectations tuotua aikaisemmin aamulla takaisin Piippolaan, kai se on sanottava, että ihan hyvin se kaikki meni, huolimatta ryhmän jäsenten kokemuksen puutteesta materiaalien ja työn suhteen. Ja nyt kun tässä miettii jotakin lopetusta kirjoitukselle, kai se on vain mentävä viisailla sanoilla tuleville jälkipolville kanaverkkoprojektien osalta:

- Harkitkaa sisäisen tukirakenteen lisäämistä ulkoisen kanaverkkorakenteen tueksi

- Kuumaliima on aina ratkaisu

- Kuumaliima ei aina ole kaunein ratkaisu

Teoksen työryhmä: Fiia Torhola, Miia Salo, Henna Sivonen, Joni Niemelä, ohjaaja Markus Soppela, Danila Tereshchenko, Karina Iaitckaia, Aaro Rönni, Oskari Partanen, Sami Jouppila ja opettaja Virpi Lehtonen.

Teksti: Oskari Partanen, media15B

Kuvat: Markus Soppela

Valoa Oulu -valofestivaalin facebook tapahtumasivu

JEDUSTARS - Tähdet syttyivät Piippolassa!

Piippolan ammatti ja kulttuuriopistolla järjestettiin keskiviikkona 25.11. historian ensimmäinen JEDUstars kykykatselmus. Katselmukseen saivat osallistua JEDUn oppilaitosten opiskelijat yksilö- tai ryhmäesityksillä. Piippolassa nähtiin ja kuultiin tanssia, laulua, soittoa ja konemusiikkiesitys.

Idea koko JEDUn yhteiseen vuosittaiseen kykykatselmukseen syntyi  JEDUn Sakustars-yhteyshenkilöiden tapaamisissa. Ensimmäiseksi järjestämispaikaksi valittiin Piippola. Piippolassa auditorio ääni- ja valolaitteistoineen tarjoaakin loistavat olosuhteet mieleenpainuvan shown järjestämiseen.

Piippolassa katselmuksen järjestelytiimiä veti asuntolaohjaaja Jani Vääräniemi. Tapahtuman rakentamisessa ja markkinoinnissa oli henkilökunnan apuna myös mediaosaston opiskelijoita, joiden käsissä syntyi esimerkiksi tapahtumaa mainostava juliste.

Katselmuksen esiintyjät olivat Haapaveden, Haapajärven, Nivalan, ja Piippolan oppilaitoksista. Oli suurenmoista nähdä, miten monenlaisia lahjakkuuksia ja taitureita oppilaitoksissamme opiskelee. Esitysten jälkeen yleisö sai äänestää omaa suosikkiaan. Suosikiksi nousi Piippolan oma kykykaksikko Duo Ville & Juuso, jotka esittivät mandoliinia ja bassoa soittaen pari itsesävellettyä ja -sanoitettua kappaletta. Lieneekö kaksikon riemukas esiintymisasu, kova show-meininki vai Piippolaan liittynyt sanoitus ollut se, mikä hurmasi kotikatsomon puolelleen?

Duo Ville ja Juuso - yleisön suosikki

Lotta Röyttä pisti helmat hulmuamaan

Suosikkiduo kommentoi voittonsa jälkeen, olevansa yllättyneitä valinnastaan. Duon yhteinen musanteko oli alkanut Piippolan opiston musiikkikerhossa, jossa katselmusta vartenkin oli sitten harjoiteltu. Aiempaa esiintymiskokemusta Villelle on kertynyt oman bändin keikoilta ja Juusolle aiemman koulun bändissä. Biisien sanat ja sävellys oli tehty yhdessä ja uusiakin biisi-ideoita on jo kehitteillä.

Piippolan opiskelijoilta nähtiin myös Lotta Röytän tanssiesitys, Iida Portin yksinlaulu sekä Anu Pellikan, Tiia Uotisen ja Marika Lehtolan yhteislaulu. Opiston opiskelijoiden lauluesityksiä saadaan kuulla seuraavan kerran jo lauantaina kun musiikkikerholaiset esiintyvät opiston joulumyyjäisissä.

Piippolan lauluyhtyettä säesti Jani Vääräniemi

Haapaveden tanssiryhmän värikäs ja vauhdikas tanssiesitys
kuului myös yleisön suosikkeihin

Ääntenlaskennan aikana esiintyi piippolalainen
laulaja-lauluntekijä Irene Entchev

JEDUstars Facebook-tapahtumasivun löydät tästä.


Teksti ja kuvat: Elisa Vääräniemi

Kansainvälistä aikuiskoulutusta toteutetaan Piippolassa Erasmus+ /QAPERE – hankkeella

Erasmus+ ohjelma on Euroopan Unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma vuosille 2014–2020. Erasmus+ ohjelma korvaa seitsemän aikaisempaa, erillistä EU:n ohjelmaa.  Yleisesti Erasmus+ hankkeet tukevat opiskelua, harjoittelua, työkokemuksen hankkimista tai vapaaehtoispalvelua ulkomailla sekä koulutus- ja nuorisoalan työntekijöiden opetustyötä tai kouluttautumista ulkomailla.  ERASMUS + hankkeiden sisältöjä voivat olla ovat esimerkiksi digitaalisen koulutuksen kehittäminen, tieto- ja viestintätekniikan käyttö, kieltenopiskelu, oppilaitosten ja nuorisoalan toimijoiden kansainväliset strategiset kumppanuushankkeet sekä laadun ja innovaatioiden edistäminen.

Saapuminen englannin kielikurssille Ourenseen

JEDU / Piippolan ammatti- ja kulttuuriopisto hallinnoi Erasmus + ohjelmaan kuuluvaa QAPERE- hanketta (QAPERE nimi tulee sanoista Quality Assessment and Peer Review in Practice eli Laadun arviointi ja vertaisarviointi käytännössä) vuosina 2014–2017. Hankkeeseen osallistuvat Piippolan ammatti- ja kulttuuriopiston lisäksi oppilaitokset Espanjasta, Kreikasta ja Turkista. Hankkeen aikana hankekumppanit toteuttavat kussakin kohdemaassa aikuiskoulutuskurssin sekä ko. kurssien ja koko hankkeen vertaisarvioinnin. Vertaisarviointi on laadunhallinnan menetelmä, jossa hankekumppanit arvioivat toistensa toteuttaman koulutuksen laatua. Hankkeen aikana toteutettavat kurssit/liikkuvuudet ovat:

•  englannin kielikurssi Espanjassa (20.-24.4.20015) 
• TVT-kurssi Kreikassa (30.11.-4.12.2015)
• käsityökurssi Turkissa (28.11.-2.12.2016)
• kierrätyskurssi Suomessa (24.-28.4.2017)

          Lisäksi hankkeessa on kaksi koordinaatiokokousta, joista ensimmäinen oli Piippolassa joulukuussa 2014 ja toinen on Turkissa keväällä 2016. 

Piippolan ammatti- ja kulttuuriopistosta em. liikkuvuuksiin osallistuu 4 opiskelijaa ja 3 opettajaa/henkilökunnan jäsentä. Jokaiseen liikkuvuuteen haetaan erikseen. Seuraava haku on Turkin käsityökurssille elo-syyskuussa 2016. QAPERE -hankkeella on myös FB-sivut, jotka löytyvät nimellä: Erasmus + Peer Review, Blogi on osoitteessa qapereerasmus.blogspot.fi. Hankkeelle avataan myös www-sivut vuoden 2015 loppuun mennessä. 

Escola Oficial de Idiomas –kielikoulu Espanjan Ourensessa

       Teksti: Susanna Hjulberg, lehtori, aikuiskoulutus